Papu parantaa sekä maaperää että kansantaloutta. Se sitoo peltoon typpeä ja hyödyllisiä bakteereja. Vaihtotasekin kohenee, jos soijan tuonti vähenee.

ARTIKKELI Y/10/15 // Juuri ennen sadonkorjuuta Viikin koetilan pellolla rehottaa härkäpapuja. Sateinen kesä venytti varret pitkiksi vyyhdeiksi, jotka ovat syyssadon aikaan kirjavanaan pulleita mustia ja vihreitä palkoja.

Kasvintuotantotieteitä opiskelevalla Tiiu Kyllösellä on meneillään kova urakka. Hänellä on 12 koelohkoa, joista jokaisesta on valittava 35 näytekasvia ja laskettava niistä palot. Niitä ei ole aivan vähän.

— Ei tätä pysty tekemään neljää tuntia enempää kerrallaan.

Pavut näyttävät samanlaisilta, mutta eivät ne ole. Kyllönen valmistelee gradua siitä, miten mehiläispölytys vaikuttaa härkäpavun satoon. Hänen koelohkoistaan osa oli suljettu muovisiin verkkohäkkeihin, jonne pölyttäjähyönteiset eivät päässeet, osa oli häkeissä, joiden sisällä oli tarhamehiläisiä ja osa oli avoimen taivaan alla.

Härkäpapu on ristipölytteisen ja itsepölytteisen välimaastossa oleva kasvi. Se pystyy lisääntymään ilman hyönteisiä, mutta ristipölytyksestä on hyötyä. Pölytys saa pavut kypsymään samaan aikaan, mikä helpottaa sadonkorjuuta. Lisäksi ristipölyttyneet siemenet ovat elinvoimaisempia ja niistä itävät taimet kasvavat paremmin.

Lajikkeissa on eroja siinä, kuinka paljon ne saavat hyötyä pölytyksestä.

— Emme tiedä, mitä suomalaiset härkäpapulajikkeet vaativat. Sen selvittäminen on tärkeä osa Tiiun tutkimusta, sanoo viljateknologian professori Fred Stoddard.

VANHA, UUSI TOIVO / Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista, ja Suomessakin sitä on viljelty satoja vuosia. Ensimmäinen kirjallinen merkintä härkäpavusta Suomessa on vuodelta 1324, kun Maunu Ladonlukko määräsi talonpoikaispavun viljelyksestä maksettavaksi kymmenykset kirkolle.

Härkäpavun viljely kuitenkin väheni Suomessa lähes olemattomiin, kunnes viime vuosina se on lähtenyt uuteen nousuun. Pavun varaan on laskettu suuria toiveita. Sitran tuoreessa raportissa laskeskeltiin, että tuontisoijan korvaaminen kotimaisen härkäpavun viljelyllä parantaisi Suomen vaihtotasetta noin 50 miljoonalla eurolla.

Tällä hetkellä Eurooppa tuo 70 prosenttia tarvitsemastaan kasviproteiinista ulkomailta, pääasiassa Etelä-Amerikasta. Suomessa tuonnin osuus on peräti 85 prosenttia. Soijaa menee varsinkin sikojen ja siipikarjan ruuaksi, ja sen hinta on kallistunut.

EU:n maataloustuen sääntöjä on muutettu, jotta proteiinikasvien tuotanto lisääntyisi. Nyt viljelijöiden on tukea saadakseen viljeltävä vähintään kolmea eri lajia.

Palkokasvien peltoala onkin lähes tuplaantunut Euroopassa tämän vuoden aikana. Suomessa viljeltiin tänä vuonna härkäpapua 13 400 hehtaarilla. Tavoitteena on kasvattaa niiden peltoalaa

50 000 hehtaariin vuoteen 2025 mennessä.

MAALLE JA MAHALLE / Palkokasvit sopivat hyvin vuoroviljelyyn, sillä ne tekevät hyvää pellolle. Ne sitovat typpeä maaperään seuraavaksikin vuodeksi ja tukevat kasvien kasvua edistäviä bakteereja ja sieniä. Monet viljojen juuritaudit kuolevat, kun pellossa kasvaa välillä papuja.Toisaalta härkäpapu vaatii viljelijältä enemmän huomiota kuin viljat. Palkokasveja ei ole yhtä tehokkaasti jalostettu kestämään tuholaisia ja sairauksia. Siksi viljelijän on säännöllisesti käveltävä pellolla vahtimassa, onko siellä merkkejä kirvoista tai kasvitaudeista.

Palkokasvit ovat myös nirsompia maaperän suhteen kuin viljat. Härkäpapu viihtyy savisella maalla, mutta ei hiekassa, kun taas sinilupiini pitää hiekasta mutta ei savesta.

Haluja viljellä härkäpapua hillitsee eniten sen matala hinta ja ostajien vähäinen määrä. Tähän Stoddard toivoo muutosta. Jos härkäpapua käytettäisiin rehun lisäksi enemmän myös ihmisravinnoksi, sen hinta nousisi. Viikin kampuksella on kehitetty esimerkiksi härkäpapupohjaista jogurttia.

— Jogurttiin ei haluta papumaista makua, ja se onkin saatu poistettua kuumentamalla, Stoddard kertoo.

RYÖSTÄJÄKIMALAISIA / Tiiu Kyllönen kävi omien koeviljelylohkojensa lisäksi seitsemällä härkäpaputilalla Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Hän tarkkaili, mitä pölyttäjiä pelloilla vieraili.

Härkäpapu ei ole yksinkertainen pölytettävä. Kukan muoto on sellainen, että lyhytkieliset mehiläiset ja kimalaiset eivät yletä meteen. Kimalaisilla on ronski ratkaisu: ne purevat reiän kukan takaosaan ja imevät meden reiästä. Mehiläisten leukavoimat eivät riitä vastaavaan temppuun, mutta ne ryöstävät mettä ilomielin kimalaisten tekemistä rei´istä.

— Kukan puremisesta kuuluva ääni on aika kova, se kuulostaa ihan siltä kuin kimalaiset rouskuttelisivat perunalastuja, Fred Stoddard kuvailee.

Kyllönen havaitsi, että joka pellolla oli aivan omanlaisensa meininki. Yhdellä pellolla oli paljon kimalaisia ja siellä kaikki mehiläisetkin vain ryöstivät mettä. Etupuolella pölyttämässä näkyi ehkä yksi mehiläinen. Toisella pellolla taas kaikki pölyttivät kukan etupuolella, eikä takana vaaninut yksikään ryöstäjä.

Härkäpavun kannalta ryöstö ei ole hyvä juttu, koska silloin pölytystä ei tapahdu. Kyllönen arvelee, että siitepölykin tekee silti kauppansa.

— Mehiläiset haluavat välillä mettä ja välillä siitepölyä toukilleen. Niillä oli pellolla selvät roolit: ne, jotka keräsivät mettä, eivät keränneet siitepölyä, ja päinvastoin, hän kertoo.

Seuraavaksi Kyllönen istuttaa koelohkoilta korjaamiaan papuja. Silloin nähdään, kasvavatko pölytetyistä pavuista itäneet taimet paremmin kuin muut. Ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa hyvin pölytetyt siemenet ovat tuottaneet jopa 15 prosenttia enemmän satoa kuin pölyttämättömät.

Britanniassa ja Australiassa onkin tavallista, että pavunviljelijät ostavat pölytyspalvelua mehiläistarhaajilta. Se kannattaa, sillä kuten Fred Stoddard riimittelee: Beanz meanz beez — missä papu, siellä mehiläinen. //

 

Papuherkkuja joulupöytään

Pankon paras papupata

8–10 ruokailijalle

2 ½ litraa keitettyjä
papuja (eri lajeja)

Kastike:

3 sipulia silputtuna,
eri lajeja

3 tl paprikajauhetta

3 tl oreganoa

3 tl basilikaa

1 tl timjamia

4 hienonnettua
valkosipulinkynttä

2 makeaa punaista
chiliä suikaleina

2 porkkanaa suikaleina

3 tölkkiä (á 400 g)
säilöttyjä tomaatteja

2 kasvisliemikuutiota

vettä

suolaa

tuoretta persiljaa tai korianteria

Liota ja keitä pavut. Tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin, pavut voi hyvin pakastaa keitettyinä.

Kuullota sipulisilppu öljyssä padan pohjalla. Ripottele päälle mausteet sekä chili- ja porkkanasuikaleet. Lisää tomaattisäilykkeet, valkosipuli ja liemikuutio. Anna hautua kannen alla 30–40 minuuttia, lisää vettä sekaan. Sekoita pavut kastikkeeseen, kuumenna. Lisää suolaa tarvittaessa. Ripottele päälle persiljaa tai korianteria.

HUOM / Padan voi tehdä myös kokonaan härkäpavuista.

SUOSITUS / Maistuu riisin, kuskusin tai perunamuusin kera. Sopii myös joulupöytään kasvisvaihtoehdoksi.

 

Foul medames eli ful

8–10 ruokailijalle

400 g kuivattuja
härkäpapuja

ruokasoodaa

tahinaa

valkosipulinkynsiä

pari sitruunaa

oliiviöljyä

lehtipersiljaa

suolaa ja pippuria

vettä

juustokuminaa

Liota härkäpapuja yön yli. Valuta pavut, kaada kattilaan, peitä vedellä ja kiehauta. Kun vesi kiehuu, lisää 1 tl ruokasoodaa ja hauduta kannen alla, kunnes pavut ovat pehmeitä (tunnista kahteen).

Valmista tahinikastike. Laita tehosekoittimeen 3 rkl tahinaa, 3 silputtua valkosipulinkynttä, puolen sitruunan mehu, reilu loraus hyvää oliiviöljyä, kourallinen silputtua lehtipersiljaa ja ropaus suolaa ja pippuria. Kaada hitaasti joukkoon noin 3 dl vettä koneen käydessä. Laita tahna viileään.

Valuta kiehuneet pavut. Lämmitä pannulla ½ dl oliiviöljyä ja anna papujen kiehahtaa öljyssä. Ota pois liedeltä, lisää 1 dl tahinikastiketta, 3–4 silputtua valkosipulinkynttä, yhden sitruunan mehu ja reilu tl juustokuminaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Muhenna muusinuijalla.
Lisää oliiviöljyä ja lehtipersiljaa.

HUOM / Lopun tahinikastikkeen voi käyttää salaatissa.

SUOSITUS / Meze-pöytään tai joulubrunssille hyvän leivän kera.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.