Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden järjestämä Ahvenanmaan linturalli on kasvanut Suomen ylivoimaisesti suurimmaksi lintukilpailuksi. Sankasta sumusta huolimatta voittajajoukkue ylsi viime viikonloppuna 90 eri lintulajiin.

Perjantai klo 16.50

– Hei, nyt vatsan pohjaa rupesi kipristelemään. Kohta se alkaa!

Symbioosi ry:n kolmattakymmenettä vuotta pyörivä ralli kokoaa yhteen eri-ikäiset opiskelijat. Pääjoukko edustaa biologian opiskelijoita geneetikoista kasvitieteilijöihin, mutta mukana on joukkueita niin Jyväskylän yliopistosta kuin Aalto-yliopistosta. Sekä tietenkin muutama tällainen omani kaltainen ”vanhusjoukkue”, jonka jäsenten opiskeluajat ovat jo takanapäin.

Perjantai klo 17.45

– Ahvenanmaan lounaiskärki (Eckerö, Styrs): sumua

Rallissa varttuneemmat joukkueet auttavat nuorempia: kun rannalla staijataan – eli seulotaan kaukoputkella merta läpi, niin fukseille kerrotaan mitä lintulajeja ohi lentää. Sen sijaan arvioiduilta kilpakumppaneilta hyvät havainnot – havikset – pyritään pimittämään parhaansa mukaan.

Lauantai klo 06.10

– (Nåtön biologisen aseman ikkunassa): sumua (tunti lisää nukkumista)

Nuokkuessamme aamukahvilla käy ilmi, ettei kanssamme Nåtössä yöpynyt joukkue ole vielä herännyt lainkaan. Jälkikäteen he kertovat lähteneensä liikkeelle lähempänä puoltapäivää.

– Parasta olivat hyvät eväät ja mainio seura, tiivistävät tämän kertaisen rallin tunnelmat ekologian ja evoluutiobiologian opiskelija Pauliina Hyttinen ja ympäristötieteiden opiskelija Laura Mattila. Molemmat ovat rallissa kolmatta kertaa.

Samaan joukkueeseen kuulunut ympäristötieteen opiskelija Mikko Aulio kiittelee myös viidettä kisaansa. Aiemmin on hänen joukkueeseensa saattanut kuulua turhan kilpailuhenkistä porukkaa.

Perusjako joukkueiden välillä tuntuukin kulkevan kilpailuhenkisyydessä. Vielä paluumatkalla moni jaksaa staijata kannella ja kilpailla keskenään, kuka löytää haahkamassojen seasta vaikkapa kyhmyhaahkan – joka vaikuttaa erehdyttävästi haahkalajien pompöösiltä kylpyankalta.

Lauantai klo 10.25

– Bomarsund: sumua

Poikkeamme totutulta reitiltä kauas itään Bomarsundin raunioille keräämään kasvitieteelliseen puutarhaan vartteen eräästä harvinaisesta pihlajalajista.

Vuosien varrella Ahvenanmaa täyttyy paikoista: menisimmekö koskikarapaikalle vai ensin nokkavarpusruokinnalle? Laskimme, että kolmihenkinen joukkueemme on kisannut yhteenlaskettuna arviolta 30 kertaa Symbioosin rallissa. Purussa selviää, että mukana on joukkueita, joilla on yhteenlaskettuja kertoja vieläkin enemmän.  

Lauantai klo 12.15

– Matkalla jossain (äkkijarrutus): Kuovi! Missämissä? Siinhän se ylväästi hahmottuu keskeltä sumuista laidunta.

Ekologian ja evoluutiobiologian jatko-opiskelija Miia Mannerla innostui joukkueineen ralliin ensi kertaa. Paluumatkalla kolmikielinen joukkue kehuu yhteen ääneen kokemustaan, jota edes kehno sää ei himmentänyt.

– Yhdessä tekemisessä oli hyvä fiilis, vaikkei kauhealla kilpailuhengellä oltu. En koskaan ole esimerkiksi nähnyt niin paljon kurkia kuin tällä retkellä. Tähän tulee himo, pitää lähteä retkeilemään Helsingissäkin, Mannerla intoilee.

Lintutietouden lisäksi tulee ohimennen opittua kärsivällistä tarkkailua, asioiden täsmällistä kuvailua ja joukkueen kanssa yhteistyössä havaintojen kriittistä tarkastelua – ensiluokkaisia oppeja niin opiskelun kuin tulevan työn kannalta.

Lauantai klo 19.10

Ålands Idrottscenter (Godby): tähdet loistavat kirkkaalla taivaalla.

Rallin päätyttyä joukkueet kokoontuvat purkuun, eli käymään tulokset läpi. Mari Tolonen, yksi lintukisan järjestäjistä, vetää tilaisuutta kaksikielisesti, sillä mukana on kokonaan ulkomaisista opiskelijoista koostuva joukkue. Väkimäärästä huolimatta tilaisuus etenee napakasti, kiitos Tolosen.

Purussa jokainen joukkue huutaa vuorollaan sellaisen lajin, jota ei ole aiemmin ilmoitettu. Aikaa on kulunut reilut kolme tuntia, kun voittajajoukkue huutaa viimeisen lajinsa – aroharmaalokin, joka on joukkueen kapteeni Aki Aintilalle itselleen hänen 300. Suomessa havaitsemansa lintulaji.

Jotta kilpa ei menisi liian kurttuotsaiseksi ja linnuista mitään tietämättömät uskaltautuisivat mukaan, niin joukkueet keräävät myös pseudohavaintoja – eli mitä tahansa mielenkiintoista huoltoaseman bensapumpun päälle unohtuneesta lelunallesta epäilyttävästi edenneeseen paikalliseen ikäihmiseen.  Nauru raikaa läpi yleisön joukkueiden esitellessä pseudohavaintojaan.

Oma joukkueeni löysi 70 lajia ja päätyi sijalle 13. Vähän jäi kaihertamaan, 5–6 lajia olisi voinut realistisesti löytää lisää.

No ensi vuonna uudestaan!

Lintujen havainnointi on myös välineurheilua

Havainnointi - c Ville Heimala

​​​​​​​

Kokenut havainnoija pystyy paljain silmin määrittämään, että meressä kelluu haahkaparvi. Kiikareilla erottaa ruskeat naaraat juhlapukuisista koiraista, kun parvea käy kaukoputkella läpi, niin seasta paljastuukin kyhmyhaahkakoiras. Kuva: Ville Heimala