Maantieteilijä Tuuli Toivonen uskoo, että yhteistyö ja avoimuus ovat avainsanat tutkimuksen tekemisessä.

Auringonsäteet laskeutuvat Töölönlahden ylle kuin maalaillen ympäröivien puiden lehtiin lämpimiä syksyn sävyjä. Nuoripari lykkää lastenrattaita eteenpäin ja jossain kaukana kiskoilla kolisee juna. Kauniin syyspäivän hetki on helppo tallentaa puhelimen näytölle vain yhdellä painalluksella. Sieltä kuva on helppo jakaa ystävien ihailtavaksi sosiaalisen median kanaviin.

Tänä päivänä kuvilla voi saavuttaa kuitenkin muutakin kuin tykkäyksiä tai jakoja – ne ovat kallisarvoista tutkimusdataa, jonka avulla voidaan muuttaa maailmaa.

Sen tietää myös maantieteilijä ja geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen, jolle sosiaalisen median aineistojen käyttö on tärkeä osa tutkimustyötä.

Kansalaiset mukaan

 

Tänä päivänä ihmisten avoimesti sosiaaliseen mediaan jakamia kuvia ja päivityksiä voidaan hyödyntää tutkimuksen tekemisessä, mutta citizen science eli joukkoistavat kansalaistieteet eivät itsessään ole uusi ilmiö – päinvastoin.

– Jo yli sata vuotta sitten eliölajeihin liittyvät havainnot ovat olleet suurilta osin kansalaistieteenä kerättyjä tietoja, Toivonen muistuttaa.

...Metsästäjien talvijälkilaskennat, lintuharrastajien keräämät datat ja rengastustoiminta sekä muu lajitietojen keräääminen...

Metsästäjien tekemät talvijälkilaskennat, lintuharrastajien keräämät datat ja rengastustoiminta sekä muu lajitietouteen liittyvä tiedonkeruu on ollut pitkälti kansalaislähtöistä. Nyt työkaluja kansalaistieteiden toteuttamiseen on tarjolla yhä enemmän – sosiaalinen media on yksi niistä.

– Esimerkiksi meidän tutkimukseemme kansalaiset osallistuvat tuottamalla avointa, geotagein merkattua materiaalia sosiaaliseen mediaan ihan normaalisti. Esimerkiksi kansallispuistoja koskevaa analyysiä helpottaisi, mikäli ihmiset merkitsisivät hashtagilla puistojen nimet, Toivonen kertoo.

Dataa somesta

Sosiaalisessa median aineistojen tutkiminen tapahtuu siis hieman perinteisistä tavoista poiketen. Toivonen ja hänen tutkimusryhmänsä käyttää sosiaalisen median – kuten Twitterin, Instagramin ja Flickrin – päivityksiä tutkimusmateriaalina esimerkiksi kaupunkiympäristössä ja luonnonpuistojen suojelutarkoituksissa. Tavoitteena on ymmärtää paremmin, kuinka ihmiset käyttävät ympäristöään. Tutkimusdataa on kerätty sekä Suomesta että Etelä-Afrikasta. Eri alueita koskevaa tietoa poimitaan esimerkiksi geotagien tai paikannimiin liittyvien hashtagien avulla.

– Meidän tutkimuksessamme sosiaalisen median data on kansalaisten tuottamaa aineistoa, mutta se on lähtökohtaisesti tarkoitettu muuhun kuin tutkimustarkoitukseen, Toivonen kertoo.

Sosiaaliseen mediaan tehty julkinen päivitys voi siis päätyä tutkimusaineistoon ilman, että sen julkaisija tietää asiasta.

– Näissä tapauksissa ihmiset eivät yleensä itse tiedä osallistuvansa tutkimukseen. Valikoimme tutkittavaksi ihmisten tuottamia sisältöjä, jotka kertovat tutkittavista alueista ja niiden käytöstä, Toivonen sanoo.

Muualle kuin tutkimustarkoitukseen suunnattu materiaali on kuitenkin kallisarvoista, sillä se on erityisen vahvasti ihmisestä itsestään lähtöisin – ihminen jakaa juuri sitä, minkä hän itse kokee tärkeäksi ja haluaa omista lähtökohdistaan jakaa muiden nähtäväksi. Tutkijat pääsevät kuviin tai postauksiin käsiksi avointen rajapintojen kautta esimerkiksi aikaleimoja tai paikkatietoja hyödyntämällä, mikäli postaukset on jaettu avoimesti kaikkien nähtäville.

Avoimesti jaetuista kuvista voidaan analysoida esimerkiksi aika- ja paikkatietoja, ympäristön muutoksia tai sitä, missä tarkoituksessa ja kuinka usein tietylle paikalle yleensä hakeudutaan Yksilöt eivät niinkään ole tutkimuksen kannalta olennaisia.

Avoimuus apuna tutkimustyössä

Toivosen tutkimusryhmän työn kannalta on tärkeää, että henkilöt jakavat päivityksiään avoimesti – muuten niihin ei pääse käsiksi. Näin on myös tutkimustyössä. Toivonen onkin tehnyt paljon työtä myös tieteen avoimuuden eteen.

– Oman työni kannalta avoimen tieteen tekeminen on tärkeää, sillä monet tutkimushankkeet jäisivät toteuttamatta ilman avoimia aineistoja, Toivonen kertoo.

Maantieteilijä Tuuli Toivonen rautatiesillalla

Toivosen mukaan avoimuus tutkimuksen tekemisessä on hyödyllistä monesta syystä: se helpottaa tutkijoiden työtä ja parhaimmassa tapauksessa voi tuoda myös lisää näkyvyyttä ja yhteistyökumppaneita tutkimushankkeille.

– Yhteistyön aloittaminen on helpompaa, kun yhteistyökumppaneille on julkaistujen aineistojen pohjalta jo selvää, millaista työtä teemme, Toivonen kertoo.

Lisäksi tutkimuksen tuloksena syntynyttä dataa voidaan jatkossa hyödyntää muihin tarpeisiin ja tiede voi edetä ja vastata kysymyksiin nopeammin.

– Avoin tiede lisää myös luotettavuutta ja tutkimuksen laatua. Kun aineistot ja niiden prosessointiketjut jaetaan avoimesti, tutkimusta on helpompi arvioida kokonaisuutena. Myös mahdollisuus ja halu työn tarkoitukselliseen vääristelyyn pienenevät, Toivonen muistuttaa.
 
Tieteen tekemiseen avoimesti on suhtauduttu varauksella, sillä kilpailu on kovaa. Toivonen kokee, että asenteet ovat muuttumassa.

– Avointa tiedettä ymmärretään ja sitä tuetaan entistä paremmin, Toivonen kertoo.

Helsinki on otollinen paikka toteuttaa avointa tiedettä.

Helsinki on Toivosen mukaan otollinen paikka toteuttaa avointa tiedettä. Helsingin yliopistossa on hyvä tuki tutkijoille avoimen tieteen toteuttamiseen. Toisaalta monet pääkaupunkiseutua koskevat aineistot ovat saatavilla tutkimuskäyttöön helposti. Myös aktiivisista kansalaisista on ollut Toivosen tutkimustyössä iso apu, eikä niistä ole ollut Helsingissä pulaa.

Avoin tulevaisuus

Toivonen uskoo, että tulevaisuudessa avoimen tieteen tekeminen lisääntyy. Jo nyt aiheen ympärille on muodostunut yhteisöjä, kuten Open Knowledge Foundationin Open science -ryhmä. Tapaamisia on järjestetty lähinnä Helsingissä, mutta verkon välityksellä tapaamisiin voi kuitenkin osallistua myös mistä tahansa muualta ja tavoitteena olisikin, että innostus avoimesta tieteestä tavoittaisi tutkijat ympäri maailmaa.  

Toivonen uskoo, että suunta on oikea, ja että tulevaisuudessa ei enää puhuttaisi avoimesta tieteestä, sen ollessa jo itsestään selvää.

– Jos haluamme ratkaista maailman ongelmia, meidän täytyy tehdä se yhdessä, eikä yksin.